Mä luulin, että mä hyväksyn suht monet ihmiset ja annan toisten olla just niin kauheita tai ihania, kun ovatkaan, enkä välitä niistä. Tänään kuitenkin huomasin, että mä oikeasti VIHAAN yhtä meidän koululaista.. Ja tunne ei kyllä oo molemmin puoleinen, sillä se luulee olevansa mun kaveri. Oisin ikionnelinen, jos se häipyis jonnekkin maapallon toiselle puolelle.

Tänään taas kaverini löysivät erään pilkattavan asian musta.. Se on tapani sanoa kiitos. En sano kiitti, kiits, thänks, kiitos vaan kitoooos, mikä ilmeisesti kuulostaa kavereistani hulvattomalle. Että ihan kiva se..

Sain tänään sen tilaamani cd:n, mutta joudun kuitenkin plauttamaan sen, kun ne kuoret olivat menneet postissa rikki. Otti tosi paljon päähän, mutta mieluummin otan ehjät kuin rikkinäiset kuoret.

Olin tänään taas vaihteeksi ihan liian ylienergisellä päällä. Siis energisemmällä kuin yleensä. Kidutin siis koko päivän kavereitani. :)